Teoriaa ja tutkimusta 

Käsitys noin 65 alkusanasta (engl. primes tai semantic primitives) perustuu kielitieteelliseen teoriaan nimeltä alkusanakieli (englanniksi Natural Semantic Metalanguage eli NSM). Alkusanakieli on puolalaissyntyisen kielentutkijan Anna Wierzbickan 1970-luvulla luoma merkityksen tutkimisen teoria.

Alkusanakielen teorian mukaan kaikilla kielillä on yhteinen alkusanasto ja tähän sopiva kielioppi. Niinpä kaikkien kielien yhteisessä ytimessä on minikieli, jonka variantteja on yhtä monta kuin on kieliäkin. Minienglantia vastaa minisuomi, minivenäjä, miniranska ja niin edelleen. Jokainen näistä minikielistä voi toimia puolueettomana metakielenä merkitysten analysoinnissa, kulttuurien vertailussa ja käsitysten tutkimisessa. Tämä metakieli toimii yhtäläisesti kaikissa kielissä ja kulttuureissa, paikoissa ja ajoissa niin tieteessä, koulussa kuin kaikkialla elämässä.

Ajatus universaaleista merkitysyksiköitä on vanha (John Locke 1690, Schopenhauer 1850, jopa Platon Kratyloksessa), mutta vasta Wierzbickan perusteelliset tutkimukset ja lingvistinen osaaminen tekivät ideasta käyttökelpoisen menetelmän.

Akateemisessa tutkimuksessa alkusanoja on käytetty jo yli neljäkymmentä vuotta. Alkusanoilla on selitetty ja analysoitu sanojen merkitysten lisäksi kieliopillisia rakenteita ja kulttuurisia ilmiöitä kuten tapoja, arvoja ja asenteita. Alkusanojen soveltaminen esimerkiksi maahanmuuttajien, muistisairaiden tai kehitysvammaisten parissa on vasta alussa.

Vaikka alkusanoja voi verrata kemian alkuaineisiin, väite ihmisajattelun aakkosista ja universaaleista ajattelun yksiköitä on tietysti hypoteettinen.  Ihmisen ajattelua, kognitiota, ei ole pystytty – eikä todennäköisesti koskaan pystytä – vangitsemaan. Olipa hypoteesin vahvistumisen kanssa niin tai näin, alkusanoilla voidaan selittää ja analysoida mitä monimutkaisempia asioita.

Linkki kansainvälisen alkusanakielen tutkimuksen kotisivuille löytyy tästä.